Terveisiä Kiireestä

Hui! Sinne meni lomanpätkä ja viikon työrupeama taas hujahtamalla. Blogittomuuten pääsyy on taas kiire kiire se ainainen kiire. Viime postausta rustaillessani odoteltiin kovasti vieraita Suomesta. Isä ja äiti, tädit Terttu ja Soile mukanaan miehensä Jussi ja Tuomo ottivat kurssin vähälumisempiin maisemiin muutamaksi päiväksi 14.4. Jossain vaiheessa matkaohjelmaa suunnitellessa Minna ja Stuart saivat kuningasidean; mennäänkin vieraita vastaan Dubliniin asti muttei kerrota siitä mitään!

Tästä alkaa matka, isä tuumailee

Siis siitä syystä pidin bloginkin puolella matalaa profiilia niiden suunnitelmien suhteen, ettei vaan pääse vahingossakaan lipsahtamaan. Mika ja Terhi pitivät salaisuuden tarkasti omana tietonaan, eivät hiiskahtaneet mitään edes silloin kun isä ja äiti siellä lentoa edeltävän yön majailivat. Laittelin isälle bussiaikatauluja ja karttoja Dublin-Galway –matkaa varten ja hihittelin että kyllä ne yllättyy. Ja yllättyivätkin oikein, portilla oltiin vastassa hyvissä ajoin. Oltiin jo tien päällä kun isä laittoi viestin aikaisin aamulla Tukholmasta ja kun siihen tietenkin automaattisesti vastasin, pelkäsin että nyt paljastui tämä loistava suunnitelma mutta ei sittenkään.

Siitä alkoi matka jota kesti maanantaihin asti. Käytiin kuuntelemassa perinteistä musiikkia, käveltiin kilometrikaupalla kansallispuistossa ja luostarilla ja rannalla. Syötiin hyvin (kiitos anopin), juotiin paremmin ja nautiskeltiin olosta ja seurasta. Tuliaisia en ollut tilannut mutta jotenkin osuivat kohdalleen; ruisleipää, lenkkimakkaraa, salmiakkia, kahvia ja Fazerin suklaata. Tätä kirjoittaessa melkein kaikki salmiakki on jo syöty, ruisleipää on natusteltu säännöstellen, lähinnä siitä syystä että kanssaeläjät joutuvat muuten kärsimään ruisleivän ainutlaatuisesta jälkipolttoefektistä. Lenkkimakkaraa piilotin pakastimeen, samoin ruisleipää. Sieltä kaivellaan pahan päivän varaa.

Voipytty

Ja sain vihdoin viimein Irlantiin saakka tämän taulun! Yhtenä kappaleena ja ripustusvalmiina. Taulu on odottanu kärsivällisesti isän ja äidin luona Ilomantsissa otollista siirtoajankohtaa. Taulun on maalannut Minna Immonen, ja maalauksen kohteena oleva vaasi on se, joka tekee taulusta minulle tärkeän. Vaasi on kaksonen isän kotipaikan Vesalan keittössä majailevalle Anni-mummon voipytylle. Voipytty on kulkenut mummon mukana evakossa ja nähnyt ja kuullut elämää vuosikymmenien ajan. Sain taulun isältä ja äidiltä valmistujaislahjaksi, oli heidän silmäänsä sattunut yhdennäköisyys. Nyt taulu roikkuu ruokailuhuoneen seinällä. Aamukahvilla istuessa sitä ihastelen ja sittemmin kylässä käyneet kaverit ovat sitä kovin ihastelleet.

Loma loppui liian pian ja palasin töihin kiirastorstaina. Pääsiäsikiireet olivat sellaiset että päässä sirisee vieläkin; viikon työtunnit tulivat täyteen neljässä päivässä, 10-, 11- ja 12 –tuntisia työpäiviä ei tee mielellään, mutta saatiin tulostakin. Kiireisin pääsiäinen ikinä, sekä kävijämäärältään että myynniltään, kaikilla osastoilla. Hymy oli herkässä isollakin pomolla, ja minäkin saan hyvällä omallatunnolla vapailla hiukan ennenkuin aletaan taas.

Maalaustaidetta ja Kissanulkoilutusta

Ja taas on kulunut viikko ihan vaan humpsis huomaamatta. Syytän kuuden päivän ankaraa työputkea ja mukavan aurinkoista kevätsäätä blogin laiminlyönnistä. Kun aurinko paistaa niin harvoin pilvettömältä taivaalta, on siitä otettava kaikki irti. Pelkkään paikallaan istumiseen ei minusta ole, joten otin itselleni pienen projektin. Kahdenistuttava puupenkki kaipaa uutta maalipintaa. Stuartin hotellin pihalta se jotenkin kulkeutui meille ja siinä onkin mukava istuskella talon seinustalla ja jalkojaan liekotella niin kuin Anni-mummoni sanoi.

Penkin vihreä maalipinta alkoi hilseillä ja paljasti altaan hieman eri sävyisen vihreän. Kun oltiin käymässä muutenkin ihan kaupungissa asti ostoksilla, pyörähdin Woodie’s –rauta/koti/puutarha/huonekalukaupassa ja tiedustelin myyjäpojalta mitä maalia kannattaisi ostaa puupenkin maalaamiseen. Puolen tunnin konsultointisession jälkeen tulin kaupasta mukanani hiontaan tarkoitettuja palikoita, työhanskat, kolme maalisutia, purkillinen pohjamaalia ja saman verran pintamaalia. Luulisi näillä eväillä yhden penkin komistuvan.

Projekti

Torstaina töitten jälkeen vaihdoin rennot vehkeet päälle, vetäisin työrukkaset kouraan ja kävin hiekkapaperipalikoilla penkin kimppuun. Irtosi maali ja pöly, jonka ansiosta niistin vihreitä hiukkasia nenäliinaan vielä seuraavanakin päivänä. Kippasin penkin kyljelleen ja maalasin pohjankin, ettei vaan tule sanomista. Pohjamaali on siis pinnassa, ja sen piti antaa kuivua 16 tuntia. Toivoin kuivan kelin jatkumista ja jätin penkin aurinkoon. Itse suuntasin suihkuun.

Perjantai-illaksi lupasi sadetta, joten siirsin penkin autotalliin odottamaan pintamaalia. Se istuu siellä edelleen ja odottaa. Kunhan nyt kirkastuisi kelit niin pääsisi taas maalaamaan. Niin silloin perjantaina olikin oikein mukava ilta istua ulkona naapurin Louisen kanssa viinilasi kourassa ja nauraa makeasti Louisen Jessie-koiralle joka yritti lyllertää minun Tom-kissaa kiinni. Tom otti pari juoksuaskelta, vilkaisi taakseen ja huomattuaan Jessien olevan turvallisen välimatkan päässä, kellahti selälleen aurinkoiselle pihanurmelle.

Niin, Tom on vihdoin uskaltautunut ulkosalle ihan omasta tahdostaan. Kovasti maukui ja mourusi ja tuijotti etuovea, kunnes viimein emäntä tajusi että pihalle tästä on päästävä. Raitahäntä sujahti vaan ovenraosta ja katosi iltapimeään. Laitoin viestiä entiselle naapurille Irenelle, pyysin ilmoittamaan jos Tom on eksynyt vanhoille hoodeille. Soitin Stuartille töihin ja sanoin että päästää Tomin sisälle jos sitä näkyy pihalla. Tom oli ilmeisesti käynyt nuuskimassa naapuruston nurkat ja ilmaantui takaisin etuovelle kun Stuart oli ulkona iltasauhuilla. Tom ei suostunut tulemaan takaovesta sisään, vain etuovi kelpasi kissaherralle. Samalla teemalla on jatkunut Tomin ulkoilu; tulee sisään vain siitä ovesta, mistä on menty uloskin. 

Joku roti on talossa oltava.

Päivät Kuluu

Ja kuluu vielä ihan huomaamatta. Viikko sitten viimeksi muistin kirjailla jotakin västönlaskennasta ja naureskelin kysymyksille. Syytän työkiireitä tästä blogin hiljaiselämästä, töitä on joutunut tuomaan kotiinkin. Uusi turistikausi on käynnistymässä kovaa vauhtia, markkinointi vie paljon aikaa. Sen lisäksi olisi vielä pientä pintaremonttia tekeillä sekä meidän ravintolan puolella että erillään sijaitsevassa teehuoneessa puutarhalla. Viime viikolla oli käsittelyssä neljäs versio arkkitehdin piirrustuksista, niitä naisissa kommentoitiin ja rakentavasti kritisoitiin. Esteettisyys ei saa mennä toiminnallisuuden edelle. Taidettiin viimein päästä yhteisymmärrykseen ja harmailtakin hiuksilta vältyttiin vaikka näkemyserot olivat projektin alkuvaiheessa melkoisen suuret. Ammattitaito ja rakentavan kritiikin anto ja vastaanotto kunniaan!

Pankkeja stressitestailtiin ja yllätys yllätys, siihen monttuun uppoaa vielä 24 miljardia euroa lisää rahaa. 24 miljardia... Eihän tuollaista rahamäärää voi normaali ihminen ymmärtää. Tai ymmärtää vain sen verran, että se on ihan hirvittävän paljon. Eräs politiikkaa mielellään kommentoiva Twitter-tuttu antoi Irlannin talouden kuralla oloon perspektiiviä; jos maailman jokainen ihminen (vauva, lapsi ja aikuinen) antaisi Irlannin 10 euroa, oltaisi edelleen velan puolella. Ei ole helppo olla päättäjän pallilla.

Suomen vaaleja seuraan myös suurella mielenkiinnolla ja pienellä pelolla. Perussuomalaisten kannatuksen nousu hirvittää, kuinka ihmiset voivat kuunnella ja vielä uskoa Soinin vääristeltyjä totuuksia? Ylen Areenassa katselin vaaliväittelyä ja hurrasin Stubbille, joka pisti Soininkin ruotuun, ”älä vääristele.” Soinin politiikka on vihaista politiikkaa. Vihataan EU:ta, maahanmuuttajia, ja vaaliohjelman pariaatteiden mukaan näköjään myös ruotsalaisia ja ruotsin kieltä. Ei näytä tykkäävän yrittäjistäkään.  Vihaista politiikkaa oli Hitlerinkin politiikka. Soinin Suomi näyttää kovin mustavalkoiselta ja vanhanaikaiselta. Vanhanaikaista ja mustavalkoista elokuvaa on mukava katsella mutta moniko meistä siihen maailmaan tahtoisi asumaan?

PS. Huomasin juuri tämän otsikon Hesarin nettisivuilla. Suomen kansan järjen valo ei olekaan täysin himmennyt :)